SINÄ RIITÄT
Viikonloppuna jaoin IG -seinälläni videon, joka herätti valtavan viestitulvan. Huomasin, että sanomani "sinä riität", oli tarpeen kovin monille. Aivan liian usein annamme oman sisäisen äänemme laukoa meille asioita päin naamaa ja ohjailla ronskisti käytöstämme. Vaadimme itseltämme joskus liiaksikin ja tarkkailemme omaa toimintaamme suurennuslasin kanssa. Minä ainakin voin rehellisesti sanoa, että olen tuntenut riittämättömyyttä ja kelpaamattomuutta. Samaan aikaan emme koskaan vaatisi toisilta samaa tai haukkuisi toisia riittämättömiksi – päinvastoin tsemppaamme ja tuemme monesti toisia ihan kädestä pitäen. Onkin mielestäni oleellista oivaltaa ystävällisyyden merkitys itseään kohtaan ja olla tukena myös itselleen – etenkin silloin, kun kokee epäonnistumista ja häpeää. Ja muistaa, ettemme koskaan ole yksin tai erillisiä muista – olemme samassa veneessä, etkä ole yksin ajatustesi kanssa. Juuri tässä hetkessä sinulta ei puutu mitään, mitä todella tarvitset, sinä riität – me kaikki riitämme. Teet parhaasi ja se riittää. Ei ole syytä vertailla itseään toisiin tai määrittää omaa arvoaan menestyksen mukaan. Sitä paitsi, mikä edes oikeastaan on menestystä?
Itselleni menestyksen määritelmä on muuttunut hurjasti vuosien kuluessa ja tarkoittaa eri elämän osa-alueilla eri asioita – menestystä ja viisautta voi siis olla monenlaista. Olen oppinut, että laiska ei kannata olla eikä asioita ole hyvä juosta karkuun, mutta samalla olen myös ymmärtänyt, ettei kaikkea tarvitse tehdä, vaikkakin jostain on aloitettava päästäkseen joskus tavoitteeseensa – olipa se mikä tahansa. Epäonnistumiset, asioiden priorisointi omista lähtökohdista käsin, kehon sekä mielen välisen yhteyden vahvistaminen ja itseänsä lempeä kannustaminen ovat hyvä tie kohti armollisuutta, itsemyötätuntoa ja onnellisempaa elämää – yhtä menestyksen määritelmistä, siis. Ehkä tavoitteletkin täydellisyyttä? Itse pyrin monesti täydellisyyteen, etenkin työasioissa. Olen kurittanut itseäni heikoista suorituksistani ja tuntenut häpeää omista virheistäni. Selitellyt valintojani ja jopa itseäni, piilotellut kipuiluani. Kovin ehdotonkin olen matkani varrella ollut – liian ehdoton. Puskenut itseäni ja sanonut liian usein kyllä, vaikka sisälläni joku olisi oikeasti huutanut EI!, En jaksa! tai En halua! Olen myös liiaksi murehtinut ja suunnitellut tulevaa tietämättä mitä huominen tuo tullessaan, uskaltamatta luottaa elämään.
Elämä on onneksi opettanut – olen oppinut kuulemaan sisäisen tarpeeni ja työstänyt pelkojani, oppinut rakastamaan itseäni enemmän, oppinut tuntemaan voimakasta myötätuntoa itseäni kohtaan. Todellinen ymmärrys siitä, että riitän, ja että me kaikki riitämme, on ollut iso oivallus elämässäni. Olen vihdoin ymmärtänyt, ettei tekemisen paljous tuo minulle minkäänlaista lisärvoa – läsnäolo ja elämän eläminen tässä ja nyt merkitsevät sen sijaan sitäkin enemmän. Olen uskaltanut kohdata pettymykset ja muut negatiiviset tunteet, käsitellä ne ja päästää niistä irti. Nyt elän täydemmin, pelkäämättä, itseäni liiaksi uuvuttamatta ja itseeni uskoen. En ole silti missään nimessä tässäkään asiassa täydellinen tai edes valmis, kaukana siitä – edelleen se suorittaja minussa nousee usein esiin. Oikeastaan olen täydellisen epätäydellinen, mutta hyväksyn itseni näin. Voin sanoa, että elän nyt vapaammin kuin koskaan, tehden päätöksiä sydämestäni, en sydämeni ulkopuolelta käsin.
Usein piiskaamme itseämme pelon ohjaamana – jos löysään tahtia tai vaihdan suuntaa, en saa mitään aikaiseksi, jään paitsi tai epäonnistun. Itse huomasin, että päästäestäni irti pahimmasta suorittamisesta ja itseni piiskaamisesta, muuttui samalla myös ihmisarvoni omissa silmissäni. Luovuuteni vapautui kahleista, näin enemmän mahdollisuuksia ja selkeämmin kuin aiemmin. Silti se parjaava tyyppi istuu vieläkin joskus olkapäälläni vähättelemässä minua, vaatimassa täydellisyyttä, estämässä avunpyynnöt silloin kun niitä pitäisi lähettää – estämässä hyvän elämän toteutumisen. Vieläkin se saattaa joskus sanoa, että mitä sinä oikein kuvittelet osaavasi, kuka oikein luulet olevasi, miksi sanottavasi kiinnostaisi ketään, et voi jättää käyttämättä tätä tilaisuutta, mikä sinut oikeuttaa valitsemaan tämän polun, mitä muutkin sanovat valin- nastasi... Kuulostaako tutulta? Veikkaa, että moni nyökyttelee siellä.
Mitä tapahtuisi, jos vain olisit aidosti se, mikä olet, antaisit itsesi murtua ja tuntea kaikkien tunteiden kirjon hakematta hyväksyntää ulkopuolelta – olisit "vain" se, mikä olet. Mitä jos täydellisyyden pyrkimisen sijaan pyrkisitkin itsemyötätuntoisesti inhimillisyyteen, et yrittäisi niin kovaa puskea ja pakottaa, vaan antaisit välillä olla ja lepäisit. Tekisit asioita, jotka tuovat sinulle mielihyvää ajattelematta aina sitä, mistä muut jäävät silloin paitsi. Eläisit omaa etkä kenenkään muun elämää ja tekisit kuten sydämesi ohjeistaa. Lisävelvollisuuksien ja pätemisen sijaan ottaisitkin kauan kaipaamasi tauon ja uskaltaisit pyytää tukea ja apua?
Olet arvokas ja sinä riität.
Rakkautta ja valoa, Karita
-
MEDITAATIO – SUPERVOIMANI
3 vuotta sitten -
LUO ELÄMÄSI – 2021 UUDET TUULET
3 vuotta sitten